Oma viestijäkuvani

Esiintyminen on minulle oikeastaan ongelma. En pidä siitä ollenkaan. Esityksiä pidettäessä, huoneen eteen astuessa ja nähdessä kaikki kuuntelijat katsovan ja kuuntelevan vain minua, tunnen kuinka pikkuhiljaa jähmetyn paikalleni. Siinä tilanteessa on vaikea saada sanaakaan suusta ja haluaisi vain juosta huoneesta pois sanomatta yhtään mitään. Jännittäminen ei kohdallani ole oikea sana kuvaamaan olotilaani vaan se tuntuu paljon pahemmalta. Huomaan käteni tärisevän, sydämen hakkaavan ja saatan jopa punastuakin. Esiintymistä ei kuitenkaan pääse karkuun vaan se on hyvin todennäköisesti koettava montakin kertaa.
Kokemukseni esiintymisestä ei ole niinkään laaja. Koulussa esiintymisen lisäksi olen pitänyt pari puhetta pienissä sukujuhlissakin. Tilanne ei kuitenkaan eroa mielestäni mitenkään. Esiintyminen kuin esiintyminen aina se jännittää. Parantamista esiintymisessä on mielestäni ainakin katsekontakti yleisöön. Usein tuntuu, ettei esitykseni ole tarpeeksi hyvä ja siksi en pysty katsomaan ketään silmiin. Välillä on myös kiinnitettävä huomiota siihen, että puhun selvästi. Kun menen aivan lukkoon, saatan puhua epäselvästikin.
Ryhmässä olen hyvinkin hiljainen. Pysyttelen mieluummin taustalla ja kuuntelen toisten mielipiteitä, mutta jos mieleeni sattuu jotain niin voin sen kyllä sanoakin. Ryhmässä, jossa on ihmisiä jotka tunnen hyvinkin, saatan innostua keskustelemaan paljonkin. Se riippuu ihan vaan siitä kuinka rento pystyn olemaan ryhmän seurassa. Kirjoittajana en mielestäni ole kovinkaan hyvä. Saatan miettiä liikaa mitä kirjoittaa ja se aiheuttaa sen, ettei tekstiä synny niinkään helposti. Siksi helpoimmin tulee kirjoitettua omista tunteistaan. Siinä ei tarvitse miettiä hirveästi eikä kukaan voi sanoa etten ole kirjoittanut oikein. Voin vaan kirjoittaa mitä mieleeni sattuu. Vaikeaa on kuitenkin saada kirjoitettua itse tekstiä, koska kaikki vaikuttaa niin paljon selvemmältä päässä kuin kirjoitettuna tekstinä. Välillä tekstistä ei saa sellaista kuvaa, mitä olen mielessäni kuvitellut. Minulle on hankalaa on kirjoittaa pakon alla. Kun mikään ei painosta kirjoittamaan, tekstiä syntyy paljon helpommin. Kirjoittamiseni ohjauksesta on paljon aikaa, etten oikein muista mitään, mitä ohjausta olen saanut.